Savoy

 

Karstulan Mieslaulajat valloitti Helsingin.

 

Kaikki alkoi syyskuussa 2009, kun Karstulan Mieslaulajat puolisoineen teki virkistys- ja opintomatkan Helsinkiin. Virkistyspuolen ohjelmassa oli muun muassa kiertoajelu kaupungilla, piipahdus Uspenskin katedraalissa ja eduskunnassa sekä käynti Suomenlinnassa.

Matkan opinto-osa oli käynti Savoy-teatterissa katsomassa säveltäjä ja harmonikkataiteilija Johanna Juholan Tango Roto -musiikki- ja tanssiesitystä. Samalla pääsimme vilkaisemaan teatterin kulissien taakse Savoyn johtajan Tapani Närhen opastuksella.

Kierroksen lopulla, kun saimme kysellä Savoy-teatterista Tapanilta, puheenjohtaja Olavi Piispanen tuli kysyneeksi, että ”olisiko mahdollista, että esimerkiksi Karstulan Mieslaulajat voisi varata teatterin esiintymistä varten?”. Vastaus oli tietenkin myönteinen, sillä edellytyksellä, että tilan vuokraaja vastaa tilaisuudesta koituvista kustannuksista, jotka katetaan pääsylipputuloilla.

”Taivas varjele, mitähän siitäkin tulee? Eihän siitä mitään tule!”

Noin sanoi yksi jos toinenkin keväällä 2010, kun kuoron hallitus oli päättänyt varata Savoy-teatterin Kesäpäivän Seisaus -musiikkinäytelmän esitystä varten 24.9.2011.

Sitten tehtiin tietysti ankarasti töitä. Kaikki kuoronjohtaja Olli Oikarin 1960-luvun suosikkisävelmien valtavasta aarteistosta valitsemat ja mieskuorolle sovittamat laulut ja hänen oma, esityksen tunnussävelmänsä, Kesäpäivän Seisaus, harjoiteltiin kuntoon. Samaan aikaan näyttelijät harjoittelivat ohjaaja Hannu Patamaan johdolla Juhani Lehtosen käsikirjoittamaa näytelmäosuutta, ja tanssitytöt Heli Alapihan koreografioita. Keväällä 2011 kesäpäivä seisautettiin Karstulan lukion auditoriossa toistakymmentä kertaa loppuunmyydyille katsomoille.

Elokuussa kuoron iskuryhmä kävi Helsingissä tutustumassa Savoy-teatterin lavaan, huoltotiloihin ja tekniikkaan. Kohtasimme ammattitaitoiset näyttämö-, valo- ja äänimestarit, jotka kiittelivät meitä omien tarpeittemme hyvästä esittelystä. Mitään teknisiä ongelmia ei tule, siitä oltiin molemmin puolin täysin varmoja.

Ainoa epävarmuustekijä oli, miten saadaan 700 henkeä Savoyn penkeille.

Kuorolaiset oli valjastettu markkinoimaan tulevaa esitystä kaikille mahdollisille pääkaupunkiseudulla vaikuttaville sukulaisille, tuttaville ja muillekin. Ja muutenkin markkinointi oli vahvaa. Paikallisten lehtien Helsingissä jaettaviin numeroihin oli ostettu näyttävät mainokset. Ylen Radio Keski-Suomi teki raportin harjoituksista samoin kuin maakunnalliset televisiouutiset. Matkatoimisto Matka-Töysä tarjosi faneille bussimatkaa esitykseen. Kuoron verkkosivuilla ja facebookissa kävijöitä valmisteltiin tulevaan, ja lopulta saatiin vielä ennakkojuttu keikasta Suomen Kuvalehteen sekä kuoron edustustroikka esiintymään Ylen Aamu-tv:ssä keikkapäivän aamuna.

Karstulan kunta järjesti ennen esitystä Savoy-teatterin Katsomo-ravintolassa kutsuvierastilaisuuden, jossa oli erinomainen mahdollisuus tehdä Karstulaa tunnetuksi.

Miltei tasan kaksi vuotta Savoy-teatteriin tehdyn vierailun jälkeen Karstulan Mieslaulajat pystytti teatterin näyttämölle Kesäpäivän Seisauksen lavasteet, viritti äänet, säestävän orkesterin soittimet, teatterin valot ja piti läpimenoharjoituksen.

Mieskuoro oli valmis nousemaan lavalle ja näyttämään helsinkiläisille, että landellakin osataan.

Samaan aikaan satamäärin ihmisiä alkoi virrata Savoyhin, ja iloinen jälleennäkemisen puheensorina täytti aulan. Tunnelma oli lämmin kuin suurissa sukujuhlissa. Tavattiin sukulaisia ja tuttuja vuosienkin takaa.

 

Ja niinhän siinä sitten kävi, että yli 700-paikkaisen salin tuolit täyttyivät miltei viimeistä myöten, mitä ällistyneinä seurasimme kulissien takana.

Kun sitten yleisö alkoi hörähdellä näyttelijöiden vitseille jo ennen kuin kuorokaan nousi ”terassille”, tiesimme, että nyt kyllä lähtee. Kuten lähtikin; Jo ”Ei itketä lauantaista” väki löi tahtia, ja tiedä, vaikka joku olisi laulanutkin meidän mukanamme.

Joukossa oli kyllä ”aitoja” stadilaisiakin, jotka tulivat esitykseen vasta kello 19:ksi eli väliajan tienoilla, vaikka esitys alkoi jo kello 18. He valittelivat, että eihän Helsingissä mikään ala ennen iltaseitsemää. Erityisesti harmittelivat, että ”jäi ne lottotytöt näkemättä”.

 

Esityksen väliajalla teatterinjohtaja Närhi käväisi kulissien takana juttelemassa ja kiitti vilpittömästi kuoroa hienosta esityksestä, joka hänen mielestään antoi oivaa uutta väriä ja potkua Savoyn ohjelmistoon.

 

Ja vauhti säilyi loppuun asti. Kun valot oli sammutettu Rauli ”Badding” Somerjoen sanoin ja sävelin, saimme kokea hämmentävän lämpimät suosionosoitukset, joille ei tuntunut tulevan loppua lainkaan. Kuorolaisia kukitettiin, ja ”piippuhyllyn ihailijakerho” heilutteli innostavia pikku julisteitaan. Sukulaiset ja tutut tungeksivat esityksen jälkeen lavalle tapaamaan kuorolaisia, eikä hehkutus tahtonut päättyä ollenkaan.

Kun lava oli purettu, lavasteet ja soittimet lastattu paluumatkaa varten rekkaan, siirryimme Vaakuna-hotelliin omaan illanviettoomme. Tunnelma oli hotellin kymmenettä kerrostakin korkeammalla.

Mutta ei tässä tietenkään vielä kaikki. Keikkaa olivat seuraamassa myös Keski-Suomen maakuntalehden Keskisuomalaisen toimittaja ja valokuvaaja, jotka välittivät juttunsa Jyväskylään jo esityspäivän iltana niin, että sunnuntaiaamuna puhelimiin alkoi tulla multimediaviestejä, joissa oli kuvia Keskisuomalaisen etusivusta: Suuri kuva innostuneista kuoromiehistä kesken riehakkaan laulun ja kissankokoinen otsikko: ”Savoy täynnä”.

Menestys täydentyi vielä seuraavanakin päivänä, kun sama lehti hehkutti pääkirjoitussivullaan ”Karstulan ihmeestä”.

Savoyn valloituksen jälkeen oli helppoa jatkaa kesäpäivän seisauttamista Karstulassa vielä yhdeksän kertaa täysille saleille. Nyt hengähdetään hetki ja sitten katsotaan, mitä seuraavaksi tuleekaan.

Ja tuleehan sitä; jo Savoyn aulassa paljon kyselty cd-levy Kesäpäivän Seisauksen lauluista ilmestyy jouluksi.

Karstulan Mieslaulajat kiittää yleisöään ja tukijoitaan ja toivottaa kaikille rauhaisaa ja lämminhenkistä joulun aikaa.

Jaakko Tahkolahti

 

p

Kommentit on suljettu.