Historia

LUOVAA HULLUUTTA VAI HULLUA LUOVUUTTA

tarinaa mieskuorolaulusta keskellä Suomea, Karstulassa

Karstulan Mieslaulajia on tällä hetkellä lähes 40, ja tekeillä on uusi musiikkinäytelmä, jota valmistellaan työnimellä Mä elän vieläkin ! ”.

Musikkinäytelmä kertoo Suomen itsenäisyyden ajasta ja suomalaisten ja suomen yhteiskunnan kehityksestä 100 vuoden ajalta. Samalla Karstulan Mieslaulajat haluavat juhlistaa omalla panoksellaan Suomen 100 vuotista itsenäisyyttä.

Näytelmän on dramatisoinut Seppis Ruotsalainen, Markku Möttösen käsikirjoituksen pohjalta. Musiikin on valinnut ja johtaa tuttuun tapaan kuoron musiikillinen johtaja Olli Oikari

Projekti pyörähti käyntiin v. 2016 alussa, ja ensi-ilta on 19.3.2017.

Tämä teos on jo kymmenes isompi, lauluja sisältävä näytelmä, jota saamme olla tekemässä koko maakunnan kulttuurinystävien iloksi.

Palataanpa ajassa taaksepäin…

Kuoro valitsi vuoden 1994 vuosikokouksessaan laulunjohtajaksi Eero Jokelan. Siihen saakka kuoroa oli laulullisesti luotsannut 17 vuoden ajan Pekka Koski.

Onneksi kuorollamme on tapana, että väistyvä johtaja ei jätä kuoroa, ja niinpä Pekkakin siirtyi ensin ykkösbassoon ja nyttemmin kakkostenoriin laulajaksi.

Syksy 1994 toi sitten uudet tuulet. Ensimmäinen koitos, jossa otettiin miehistä mittaa, oli Lauluja rakkaudesta ja sen tuskasta. Onneksi Eero pedagogin varovaisuudella toi uudet asiat hyvin pieninä palasina esitykseen; sekin oli kyllä sekoittaa pakan. Parin sanan lausuminen kuiskaamalla laulun lopuksi ei ollut helppoa. Nyt, kun ”rikos” on jo vanhentunut, voidaan tunnustaa, että tuota esitystä oli seuraamassa auditorion ennätysyleisö. Lippuja myytiin n. 230. (pehmeiden istuinten määrä tuolloin oli 144). Esitys koostui runoista, joita lausuivat kuoromme ainoat viralliset naisjäsenet Lehtosen 

Marja-Leena ja Hokkasen Kyllikki, sekä herkistä serenadeista.

Cafe Maestrossa alkoi jo olla tuhtia kabareetunnelmaa. Kevyttä musiikkia kapakkaympäristössä sketseillä ja viihdyttävillä vuorosanoilla höystettynä veti Suojalla esitettynä väkeä jo viiden esityksen verran.

Sitten se alkoi, kuoromme varsinainen menestystarina. Itsenäisyytemme 80-vuotisjuhlavuoden karstuseksi kohokohdaksi valmistimme Eero Jokelan käsikirjoittaman ja Seppojuhani Ruotsalaisen dramatisoiman, spektaakkeliksikin mainitun esityksen, Maa kunnasten ja laaksojen. En tiedä oliko kenelläkään aavistusta suosion suuruudesta ilmoittaessaan sitoutumisestaan projektiin. Joka tapauksessa suosio jatkui 50 esityskerran verran. Valtaosa esityksistä oli kuoromme ”kotikentällä” Laaksolan koulun auditoriossa. Kävimme kuitenkin valloittamassa Pohjanmaata Seinäjoella ja Lapualla sekä Keski-Suomea Kivijärvellä ja Jyväskylässä. Tämän esityksen elinkaari päättyi kaukana kotoa Kanadassa, Toronton FinnGrand-festeillä kesällä 2000. Katsojia tälle jutulle kertyi jo pitkälti toistakymmentätuhatta. Maa kunnasten ja laaksojen -produktio tavallaan myös varmisti sen, että kuoromme halusi jatkaa isompien tuotosten kimpussa kuitenkaan kokonaan unohtamatta perinteistä mieskuorolauluakaan. On pakko pitää myös mieskuorolle kuuluva perusohjelmisto iskussa.

Tämän jälkeen oli jälleen luonnollista, että seuraava ohjelmisto olisi hivenen kevyempi. Maa kunnasten ja laaksojen oli asiasisällöltään ja musiikiltaan isänmaallisen paatoksellinen. Siksi sopi hyvin, että pääsimme seuraavaan esitykseen, Kerran oli nuoruus, harjoittelemaan kevyttä musiikkia 50, 60, ja jopa 90-luvulta. Maaseudun autioituminen ja vanhanaikaiset tanssilavatunnelmat Rantalavalta vetosivat nekin yleisöön niin hyvin, että saimme nousta estradille täyden katsomon eteen 30 kertaa.

Kuoro on aina sopeutunut hyvin erilaisiin tyyleihin ja tilanteisiin. Tästä on mainiona osoituksena seuraava esitys, jonka käsikirjoittivat Tuula ja Seppo Tiainen ja dramatisoinnin teki taas kerran Seppojuhani Ruotsalainen, kuntamme ansioitunut kulttuurisihteeri. Omenankukkien aikaan keskittyi käsittelemään kuolemaa elämään liittyvänä asiana. Musiikki oli vanhoja tuttuja koulussa veisattuja virsiä sekä hengellisiä lauluja. Säestyksestä huolehti seurakuntamme kanttori Jouni Mäkinen. Tämäkin 

produktio löysi oman kuulijakuntansa ja esityksiä kertyi 19 ja katsojia yli 2000. Tämän esityksen musiikki taltioitiin virallisesti CD-levylle. Nauhoitukset tehtiin Karstulan kirkossa sekä Studio Perägrammarin tiloissa Kinnulassa. Levy julkistettiin Karstulan joulumyyjäisissä joulukuussa 2004 ja sitä myytiin lähes 900 kappaletta.

Omenankukkien aikaan oli viimeinen esitys, jonka Jokelan Eero johti. Vappuna 2004 Eero vapautettiin virallisesti kuoronjohtajan tehtävistä. Juhlat olivat mahtavat, kun kuoron taiteellinen vetovastuu siirrettiin Olli Oikarille. Olli oli jo ehtinyt tutustua kuoroon eri esitysten orkestereissa kitaristina, mandoliininsoittaja ja jopa tinapillinsoittajana. Omenankukissa Olli oli mukana laulajana.

Olli Oikarin johtama ensimmäinen suuri produktio on ohi keväällä 2007. Olemme esittäneet kevääseen saakka metsään ja savottaperinteeseen liittyviä lauluja näytelmässä Elämää suomalaismetsissä. Käsikirjoituksen laati Oikarin Olli ja dramatisoinnin teki Seppojuhani Ruotsalainen. Lopuista järjestelyistä vastasivat kuorolaisten lisäksi mm. Karstulan työpaja lavastuksen osalta ja kuorolaisten puolisot puvustuksessa. Laidasta laitaan, kun kuljetaan, niin tämä produktio sijoittui sinne rillumarei-puolelle. Laulut olivat kaikille tuttuja tukkilais- ja savottaperinteeseen liittyviä reteitä ralleja höystettynä parilla perinteisemmällä mieskuorolaululla. Tässäkin esityksessä oli bändi mukana ja tekniikkaa hoitelivat yhden lauluveljen jälkikasvut. Suurena loppuhuipennuksena oli esitys Lahdessa Sibeliustalossa. Siellä esityksen katsoi yli 500 kulttuurin ystävää kautta koko Etelä-Suomen.

Seuraava, POIKKI, POIKKI! -näytelmä oli  ensimmäinen kuoron tilauksesta tehty käsikirjoitus. Ensi-ilta ja samalla kantaesitys oli 16.3.2008. Näytelmä sijoittui tv-studioon, jossa kuvattiin Karstulan Mieslaulajien juonnettua konserttia aiheena kotimainen elokuvamusiikki. Katsoja, joka samalla oli studiovieras, näki kaiken sen, mikä näkyisi tv:ssä ja myös sen, kuinka tuskallista ja koomistakin on tv-nauhoituksen teko kaikkine erityispiirteineen ja ihmissuhteineen.

Näytelmän käsikirjoitti Seppojuhani Ruotsalainen, joka myös vastasi dramatisoinnista ja ohjauksesta. Musiikin valitsi kapellimestarimme Olli Oikari, joka vastasi myös kuoron sekä orkesterin harjoituksesta. Ylen TV2 teki kuoron toiminnasta ja produktion 

valmistumisesta sekä ensi-illasta dokumentin, joka esitettiin TV 2:lla 24.5.2008. Samaan aikaan myös Järviradio teki ohjelmaa harjoituskaudelta ja myös ensi-illasta.

Karstula on vajaan viidentuhannen asukkaan kunta, ja esityksissä oli mukana n. 60 henkeä eli noin 1,2 % väkiluvusta. Mukana oli myös vieraileva solisti Salla Krok, jolla oli oma soolonsa ja myös duetto Jukka Paanasen kanssa. Näin suuri joukko sitoutuu vuodesta toiseen harjoittelemaan ja olemaan esityksissä mukana, jotta karstuset ja ympäristökuntalaiset pääsevät nauttimaan kulttuurista ilman kaupunkimatkaa.

”Poikki, poikki” esitettiin vuoden 2008 aikana Karstulassa 20 kertaa, minkä lisäksi kuoro vei esityksen Muurameen ja Jyväskylän Paviljongille, jossa se esitettiin – toistaiseksi – viimeisen kerran. Näytelmän näki 3 238 katsojaa.

Vuonna 2009  Karstulan Mieslaulajat vietti 60-vuotisjuhliaan. Juhlavuosi  huipentui marraskuussa gaala-iltaan Wanhoissa Wehkeissä, jossa kutsuvieraana nähtiin muun muassa elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen. Karstulalaislähtöinen muotoilija Harri Koskinen innostui juhlassa kuorosta niin, että kutsui meidät esittämään juhlaohjelman Helsinkiin yrityksensä uusien toimitilojen avajaisiin. Kaiken ohessa kuoro ehti käydä keväällä 2009 myös television ”Suomen paras kuoro” -ohjelman koekuvauksissa. Käynti toi meille lähinnä kokemusta.

Puolentoista vuoden puurtamisen jälkeen ensi-iltansa 20.3.2011 saanut kuoron kahdeksas musiikkinäytelmä ”Kesäpäivän seisaus esitykset, käsikirjoitus Juhani Lehtonen, ohjaus Hannu Patamaa. Näytelmän punaisena lankana toimi 60 – luvun nostalginen iskelmämusiikki. Musiikin ympärille käsikirjoittaja oli koonnut kuvitteellisen tapahtuman, jossa pääosaa näytteli kuoron keikkabussin hajoaminen. Keikkamatkan edistyminen ei ollut ollenkaan itsestäänselvyys paikkakunnalla, jossa kiire-nimistä elukkaa ei vielä tunnettu. Kun vielä kuoron taukopaikkaan ”Hiljan kuppilaan”, jossa ”jukeboksi” soi, alkoi kokoontua paikkakunnan ”korpifilosofeja”, matkan jatkuminen tuntui entistäkin tukalammalta. Onneksi sepän oveluus ja Rosamundan sukkahousut saivat lopuksi kuoron busseineen siirrettyä ainakin Saarijärvelle asti – toisten harmiksi.

Sovittiin niin, että loppuhuipennus on syyskuussa 2011 Helsingin Savoy-teatterissa. Esitys oli lähes loppuunmyyty. Siinä ohessa TV 2 oli kutsunut kuoron edustuston aamu tv:n lähetykseen kertomaan ilmiöstä Karstulan Mieslaulajat.

Uskottiin, että nyt käsikirjoituskin joutaa maakunta-arkistoon.

Ei aina käy niin… sanotaan 60-luvun iskelmässä. Kuorossa heräsi ajatus keväällä 2012 Kesäpäivän seisauksen muuntamisesta kesäteatteriversioksi. Niinpä ohjaajan puikkoihin astui Eero Jokela, joka sai esityksestä ”elävän” rekvisiitan kanssa todella mahtavan luomuksen. Sovittiin Wanhat Wehkeet areenalle kaksi esitystä. Ja siinä se sitten oli. Vai oliko?

Muuramen uuden Aploodi teatterin tuottaja Jussi Rekonen oli saanut vihiä näytelmästämme ja kysyi mahdollisuuttamme tulla esittämään Aplodiin ensimmäistä musiikkinäytelmää. Niinpä kaivettiin kolmannen kerran kässärit esiin ja eikun bussit, ”porkkana-autot” ja ruumisautot tien päälle ja sali täyteen!

Kesäpäivän seisaus esitettiin kaikkiaan 22 kertaa ja sen kiireettömästä tunnelmasta nautti kaikkiaan 4000 vierasta.

Jo aiemmin, edellisenä syksynä olimme lyöneet lukkoon seuraavan projektimme teeman. Työnimeä ”Maailman ympäri 80 minuutissa” kantavan tekstin on kirjoittanut Juhani Lehtonen. Ohjaajaksi lupautui ”kesäteatteriohjaajana” kunnostautunut Eero Jokela, ja laulut tuttuun tapaan johtaja Ollin valitsemina. Tästä ryhmästä syntyykin tiimi, joka laatii kuorolle jotenkin seuraavanlaisen musiikkihupailun.

Projekti pyörähti käyntiin tammikuussa 2013, ja ensi-ilta oli 20.10.2013. Esityksiä oli yhteensä 27 kertaa ja katsojia näissä lähes 5000. Vierailimme esityksen mukana myös Muuramen Aplooditeatterissa ja loppuhuipennus oli Seinäjoella, Seinäjoki salissa 11.10.2014.

 

Kommentit on suljettu.